MMAF Forum

Alkuvuodesta pidetty liikenneministeri Merja Kyllösen tapaamisen hyöty konkretisoitui esimerkiksi siten, että SMOTO:n ja MP69:n edustajat kutsuttiin palaveriin Liikenneturvan kanssa. Alun perin tarkoitus oli keskustella koulutuspäällikkö Antero Lammin kanssa, mutta valitettavasti hän oli sairastapauksen johdosta estynyt. Siispä audienssin tarjosi Liikenneturvan toimitusjohtaja Anna-Liisa Tarvainen.

Tärkeimpänä seikkana keskusteluissa nousi esiin MPEAK-kouluttajan statuksen inflaatio. Vaikka teoriassa kouluttajille asetetaan vaatimuksia ja järjestetään tasokoe, tuntuu kouluttajien koulutus tässä muodossaan lähinnä rahastukselta. Liikenneturvan kouluttajakurssin nimittäin käytännössä läpäisee, kun maksaa kurssimaksun ja on paikalla. Pedagogisilla tai ajotaidoilla tunnu olevan mitään merkitystä. Tarvainen kertoi oletukseksi sen, että kurssille hakeutuvat henkilöt ovat lähtökohtaisesti kouluttajaksi sopivia, mikä kokemuksemme mukaan poikkeuksetta pidä paikkaansa.

Vaikka EAK-kouluttajakurssin käyminen ei välttämättä tarkoita todellista kouluttajapätevyyttä, on kurssin käymisellä siitä huolimatta merkitystä. Esimerkiksi monet vakuutusyhtiöt korvaavat ainoastaan EAK- tai SMOK-kouluttajan ohjauksessa sattuneet vahingot, eli kouluttajilta vaaditaan ainakin jonkin kurssin käymistä. Hieman kärjistäen tilanne on se, että on maksettava päästäkseen tekemään vapaaehtoistyötä. Tarvaisen mukaan Liikenneturva ei saa tai edes tavoittele voittoa kursseillaan, mutta se ei olekaan asian pointti. Kurssin hinta ei edes jää ainoaksi kustannukseksi, vaan viiden päivän kurssia varten on käytännössä otettava töistä vapaata. Vapaiden ottaminen ei jää ainoastaan itsensä kurssittamiseen, vaan kurssienkin vetämiseen on aika jostain saatava.

Vaikka Liikenneturvan kouluttajakurssi itsessään on hyödyllinen, se antaa vain kouluttajana toimimisen perusteet ja kouluttajaksi kasvetaan kurssien vetämisen kautta. Esitimme toiveenamme sen, että Liikenneturva tarjoaisi tarvittaessa tukeaan tuoreille kouluttajille, johon suhtautuminen olikin positiivista. Isoilla kerhoilla ongelmaa ei välttämättä ole, sillä oman kerhon veteraanikouluttajilta saa varmasti tukea ja opastusta uransa alkuvaiheessa, mutta pienen kerhon ainoa kouluttaja jää kurssin jälkeen varsin tyhjän päälle, eikä koulutusten vetämistä ole helppoa aloittaa. Tällöin on uhkana, että aiotut koulutukset jäävät suunnitteluasteelle, jos sinnekään, ja kurssi on käyty turhaan.

Kouluttajakurssiin liittyvä ongelma on myös kahden henkilön oppilaskiintiö. Kerhoille on varattu enintään kaksi paikkaa riippumatta koosta tai koulutusten määrästä. Vaikka järjestelyllä taataan pienille kerhoille mahdollisuus omien kouluttajien saamiseen, aiheuttaa se toisaalta runsaasti koulutuksia järjestäville kerhoille jatkuvaa resurssipulaa.

Ajatusta pyöritellessämme esiin nousi idea uusien kouluttajien kyselystä, jossa voitaisiin selvittää, miten kouluttajat ovat ensimmäisen vuotensa kokeneet, mitä koulutuksia he ovat olleet järjestämässä ja kuinka monta ihmistä he ovat kouluttaneet. Ajatus laajeni kaikkien kouluttajien vuotuiseen kyselytutkimukseen, jossa kartoitettaisiin myös kentältä nousevia kehitysideoita.

Nostimme esille myös seikan, joka tuntuu olevan vakava puute Liikenneturvan koulutustarjonnassa. Suuri osa motoristien liikenneonnettomuuksista on tieltä suistumisia, mutta sellaisenaan Liikenneturva ei tarjoa minkäänlaista kaarreajokoulutusta, vaan EAK-koulutuksen ajo-osuus keskittyy moottoripyörän käsittelyyn. Painotimme ohjatun sekä itsenäisen rata-ajon merkitystä ajotaidon kehittämiseen ja toivoimme moottoripyörien koulutuksesta vastaavien perehtyvän eri kerhojen tarjoamiin katumotoristeille tarkoitettuihin ajokoulutuksiin.

Keskustelussa Tarvainen mainitsi eräänä suurena huolena tiestön heikkenevän kunnon ja ylläpidon määrärahojen pienuuden. Huoli onkin erityisesti motoristien kannalta täysin aiheellinen. Tarvainen kertoi Liikenneturvan ottaneen voimakkaasti kantaa teiden kunnon parantamisen puolesta päättävissä elimissä, mutta peräänkuulutimme myös asian nostamista julkiseen keskusteluun.

Vaikka antamamme kritiikki oli kovaa, oli keskustelu erittäin rakentavaa, ja esille nousi runsaasti hyviä ajatuksia. Olemme vakaasti sitä mieltä, että motoristien on syytäkin vaatia Liikenneturvalta konkreettisia toimia motoristien liikenneturvallisuuden parantamiseksi, eikä antaa heidän tuudittautua EAK-kurssin autuaaksitekevyyteen. Saavathan he myös moottoripyörien liikennevakuutusmaksuista 2 % liikenneturvallisuustyöhön. Pikaisella laskutoimituksella voi todeta, että kyse on huomattavasta vuotuisesta summasta. Luulisi sitä rahalle jotain vastinettakin saavan…

Näin keväisin kaipaisin autoilijoille suunnattuja huomiokampanjoita. Norjassa ja Ruotsissa olisi hyviä esimerkkejä ja Liikenneturvalla olisi resurssit ja rahaakin...

Santun kanssa samaa mieltä. Noita kampanjoita on monissa maissa, briteissä esimerkiksi pitkiä tietoiskuja radiossa ja teiden varsilla. Asiallisia muistutuksia uuden tienkäyttäjäryhmän ilmestymisestä liikenteeseen muutaman kuukauden tauon jälkeen ja ohjeita pyöräilijöille kevään ensi koitoksiin, ilman kummankaan puolen syyllistämistä. Tuskin ne liikenneturvalta olisivat kovinkaan iso ponnistus.

Jep. Ei aivan tuo vuosittainen huomiopäivä riitä. Täällä meidän perällä esim on silloin vielä lumi maassa ja tiet jäässä...