MMAF Forum

Yhdistyksen kanavat => Uutiset => Aiheen aloitti: Santtu - 23 Huhtikuu 2014, 09:23:39



Otsikko: Hysteerinen pelko antaa luvan kaikkeen
Kirjoitti: Santtu - 23 Huhtikuu 2014, 09:23:39
Lainaus käyttäjältä: http://yle.fi/uutiset/nakokulma_hysteerinen_pelko_antaa_luvan_kaikkeen/7200332
Näkökulma: Hysteerinen pelko antaa luvan kaikkeen

Onko yhteiskunnan turvalliseksi tekemisessä menty liiallisuuksiin ja perusteellaanko tällä ylenpalttisella turvallisuusajattelulla liiallista sääntelyä, pohtii Kalle Schönberg.

Pääsiäislomilla tuli kaksi huonoa uutista, joista toinen oli traaginen. Ensin pienvene törmäsi ruotsinlaivaan ja sitten lentokone syöksyi maahan Jämijärvellä. Laivaonnettomuudessa veden varaan joutuneet pelastettiin. Lento-onnettomuudessa kahdeksan ihmistä kuoli.

Reagoinnissa molempiin uutisiin on samoja piirteitä. Heti tapahtumien jälkeen alkoivat vaatimukset lainsäädännön ja muun sääntelyn tiukentamisesta. Pienvenekuskeille vaadittiin  jonkinlaista veneajokorttia. Pienilmailuun vaadittiin lisää sääntelyä.

Jämijärven onnettomuudesta pitää tehdä tarkka tutkimus ja muuttaa säännöksiä, jos epäkohtia havaitaan. Mielestäni kuitenkin harrastustoimintaa, vaarallistakaan sellaista, ei saa vaikeuttaa eikä tehdä kalliimmaksi uusilla säännöksillä.   

Yleinen suuntaus yhteiskunnassa on ollut viime aikoina riskien minimointi ihmisten puolesta. Käytännössä tämä merkitsee yksilönvapauden ja yksityisyyden pienenemistä ja kaikenlaisen sääntelyn lisääntymistä.  Pelolla on hyvä hallita ihmisiä. Itse asiassa pelolla voidaan perustella lähes mikä tahansa päätös nykymaailmassa. Aina voidaan sanoa, että mehän vain ajattelemme ihmisten parasta ja turvallisuutta. 

Ajatellaanpa esimerkiksi maailmaa viime aikoina kuohuttanutta Yhdysvaltojen verkkovakoilua. Millä tämä ennen kuulumaton tunkeutuminen ihmisten yksityiselämään perustellaan? Tietysti terrorismin torjumisella eli siis terrorismin pelolla. Samalla voi kuitenkin kysyä, että ovatko nämä toimet missään suhteessa terrorismin aiheuttamaan todelliseen uhkaan?

Samalla tavalla EU syytää ihmisten turvallisuutta mahdollisesti lisääviä mutta usein kalliita säännöksiä. Viimeisenä esimerkkinä pakollinen automaattinen rengaspaineiden hallinta autoissa. 

Suomessa voitaisiinkin mielestäni pohtia onko yhteiskunnan turvalliseksi tekemisessä menty liiallisuuksiin ja perusteellaanko tällä ylenpalttisella turvallisuusajattelulla liiallista sääntelyä.

Tämän kysymyksen voi mielestäni esittää esimerkiksi ajokortin hinnasta, joka Suomessa on Euroopan, jos ei maailmankin, huippua. Tätäkin asiaa  perustellaan turvallisuudella. 

Yhteiskuntaa ja elämää ei voi loppupeleissa saada täysin turvalliseksi. Elämä on aina riski. Jotkut jopa väittävät, että juuri riskissä on elämän suola.


Otsikko: Vs: Hysteerinen pelko antaa luvan kaikkeen
Kirjoitti: Santtu - 23 Huhtikuu 2014, 09:27:44
Tuosta avainlainaus: Harrastustoimintaa, vaarallistakaan sellaista, ei saa vaikeuttaa eikä tehdä kalliimmaksi uusilla säännöksillä.

Toinen kohta on tuo USA:n terrorisminpelko. Pääsiäisen aikana ammuttiin pelkästään Chigagossa yli 40 ihmistä (http://www.huffingtonpost.com/2014/04/21/federal-unit-chicago-crim_n_5187398.html), kuolleita yhdeksän. Mutta kun kyseessä ei ole terrorismi vaan paikallisten teinijengien kähistely niin asia ei nouse samalle tasolle kuin jos yksi ählämi olisi paukutellut mäkissä.


Otsikko: Vs: Hysteerinen pelko antaa luvan kaikkeen
Kirjoitti: Tuusulan T-Bone - 23 Huhtikuu 2014, 10:36:01
Sinänsä hienoa, että tämäntyyppinen ajattelu saa lisää jalansijaa. Samansorttista olen minäkin hokenut jo vuosikaudet.

Asiasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään. Mutkia oikoen tiivistettäköön pääpointti: jokainen uusi sääntö aiheuttaa rahanmenoa ja maksumiehenä on aina kuluttaja - maksu näkyy sekä tuotteiden hinnassa että verorahojen tarpeessa.

Raha ei kuitenkaan ole ainoa ongelma. Turvallisuudella perustellut riskienhallintasäännöt aiheuttavat monenlaisia seurannaisvaikutuksia. Yhtenä niistä mainittakoon tuotteiden heikentyvä laatu.

Koska turvallisuusvaatimukset nostavat tuotteiden hintaa, tingitään laadusta, jotta hinta saadaan pidettyä sellaisella tasolla, että mahdollisimman moni ylettyy tuotteisiin. Ajoneuvoteollisuus on tästä mitä parhain esimerkki. Uusien autojen valmistuskustannukset ja valmistajien katteet on saatu poljettua melko alas, mutta tämä näkyy karulla tavalla jälkimarkkinoilla: voitot tehdään jälkimarkkinoilla ja kun autojen valmistus tapahtuu tuotantolinjan eikä huollon ehdoilla, huollettavuus on työmäärän ja työn sujuvuuden kannalta karmealla tolalla. Think about it: uusi Fiikus maksaa Suomessa pyöreät 20 kiloeuroa. Siitä kun vähennetään verot ja valmistajan sekä jakeluportaan katteet, ei montaa tonnia jää valmistuskustannuksille. Sillä rahalla nyt vain ei voi saada aikaiseksi laatua.

Toinen seuraus on ihmisten oman riskien arviointikyvyn heikentyminen. Yksinkertaistaen: kun turvallisuustauhkan myötä erilaisten riskien kanssa joutuu vähemmän tekemisiin, ei niinsanotun tosipaikan tullen osata tehdä enää sitäkään vähää. Silmällä pitäen sitä, että kaikkien riskien poistaminen ihmisten elämästä on utopiaa, riskien arviointikyvyn heikentymisellä on toisinaan vakavia seurauksia. Sitä ei vain ole yleisesti vielä tajuttu.

Mitä asialle sitten voisi tehdä? Kas siinä Nobelin arvoinen kysymys. Nythän on nimittäin niin, että asioista päättävät poliitikot ja virkamiehet. Poliitikkojen ja virkamiesten päätöksentekotyön lopputuloksena on... niin, sääntöjä. Kun sääntöjä pitäisi päinvastoin karsia isolla vesurilla, koko koneisto on olemassa vain sen takia, että se tuottaa lisää sääntöjä. Ei se mitään muutakaan osaa tehdä.

Siteeraan lopuksi muuatta tuntematonta ajattelijaa: "Our society is in an awkward stage, where it is too late to work within the system, but too early to shoot the bastards."


Otsikko: Vs: Hysteerinen pelko antaa luvan kaikkeen
Kirjoitti: motomatti - 23 Huhtikuu 2014, 21:31:56
Jokaisen järjestelmän on todistettava jatkuvasti ehdoton tarpeellisuutensa.


Otsikko: Vs: Hysteerinen pelko antaa luvan kaikkeen
Kirjoitti: TomiKoo - 25 Huhtikuu 2014, 20:31:51
Jokaisen järjestelmän on todistettava jatkuvasti ehdoton tarpeellisuutensa.

Täällä on niin korkeatasoista keskustelua, että on kynnys raapustaa julki omaa hengen tuotosta. Mutta tuo herättää ajatuksia. Ehkä se on juuri noin. Järjestelmä on juuri silloin tarpeeton, kun tarvitsee miettiä sen tarpeellisuutta. Tai kun asioissa järjestelmän pyöritys ja systeemin ylläpito ohjaa toimintaa. Oravanpyörä kiihdyttää omaa vauhtiaan.

Tätähän voi jollain tasolla verrata työelämään. Yrityksen toiminta on pahasti metsässä, jos kysytään, miksi me täällä päivittäin puuhastelemme. Samoin ollaan kaukana todellisuudesta, kun asioita tehdään oman toiminnan pyörittämiseksi. Yrityselämässä suoraan tai välillisesti asiakkaaseen liittyvät asiat ovat olennaisia. Oman toiminnan pyörittämiseen liittyvät asiat tuovat kuluja ja kankeutta toimintaan tuomatta kuitenkaan lisäarvoa asiakkaalle.

Myös mainittu maailman muuttaminen täydelliseksi säännöillä on umpikuja. Aina on olemassa inhimillinen osa kokonaisuudessa ja aina tapahtuu jotain halutun vastaista. Elämästä ei saa millään säännöllä aukotonta ja täydellistä.

Asiasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään. Mutkia oikoen tiivistettäköön pääpointti: jokainen uusi sääntö aiheuttaa rahanmenoa ja maksumiehenä on aina kuluttaja - maksu näkyy sekä tuotteiden hinnassa että verorahojen tarpeessa.

Mitä asialle sitten voisi tehdä? Kas siinä Nobelin arvoinen kysymys. Nythän on nimittäin niin, että asioista päättävät poliitikot ja virkamiehet. Poliitikkojen ja virkamiesten päätöksentekotyön lopputuloksena on... niin, sääntöjä. Kun sääntöjä pitäisi päinvastoin karsia isolla vesurilla, koko koneisto on olemassa vain sen takia, että se tuottaa lisää sääntöjä. Ei se mitään muutakaan osaa tehdä.

Ylempi lainaus osuu tavallaan tuohon yllä pohtimaani. Alempi lainaus taas tuo mieleen erään kuulemani kommentin. Johtajaksi tulisi valita tehtävään pätevä, mutta vähiten siihen haluava henkilö. Tuon voi vääntää monella tavalla, mutta ajatuksena on valita tehtävään henkilö, jolla olisi vähiten tarve muodostaa identiteettiä tehtävän kautta. Oman kokemuksen mukaan usein johtoon ja päättävän asemaan pyrkivät henkilöt toteuttavat narsistista puoltaan ja kaipaavat päästä tehtävään statuksen tms itsensä toteuttamisen takia. Vaatii vahvaa itsetuntemusta nähdä, mikä on oman toiminnan taustalla vaikuttava ajatus ja "draiveri". Rehellisyys itselle on usein vaikeinta.

Itse uskon, että homman on kaaduttava kunnolla, jotta muutos suuntaan ja vauhtiin on mahdollinen. Tuolta välittyminen tarvitsee ihmeen ja paljon ihmisiä, joilla on ns. terve lähestymistapa asiaan. Harva voi tehdä itselle ja läheisille tai sidosryhmille epäedullisia päätöksiä yhteisen hyvän eteen.

En tiedä olisiko sääntöjen laadinnan pohjalla käytettävä keskijakaumaa ja hyväksyttävä äärilaitojen poikkeamat osaksi ihmisyyttä?