Moottorin ja pakoputkiston muutokset uudessa kopterilaissa
Tuusulan T-Bone:
Mitä asioita on rajoitettu?
Moottoripyörän moottorin ja pakoputkiston muutokset ovat lähtökohtaisesti sallittuja. Esimerkiksi moottorin kuutiotilavuutta ja puristussuhdetta saa kasvattaa, polttoaineensyöttöä ja virtauksia parantaa, nokka-akselin vaihtaa tai asentaa turbon tai mekaanisen ahtimen. Myös koko moottorin saa vaihtaa. Muutosten hyväksyminen edellyttää kuitenkin, että moottorin tehon kasvulle, pakokaasupäästöille ja melulle asetetut vaatimukset täytetään. Luonnollisesti teholtaan rajoitettujen, esimerkiksi piikkiluokan, moottoripyörien moottorin tehoa ei saa kasvattaa lainkaan.
Vaatimustaso riippuu moottoripyörän käyttöönottoajankohdasta. Uudessa laissa tyyppihyväksyttyjä moottoripyöriä koskevat vaatimukset ovat melun ja pakokaasupäästöjen osalta selvästi vanhempia moottoripyöriä koskevia vaatimuksia tiukempia ja myös menettelytavat vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi ovat tiukempia. Tyyppihyväksyntä tuli täysimääräisesti voimaan 17.6.2003.
1. Moottorin teho
A. Tyyppihyväksytyt Euro 2-tasoiset tai sitä uudemmat moottoripyörät
Tyyppihyväksyttyjen Euro 2-tasoisten (direktiivi 2002/51/EY, voimaan täysimääräisesti 1.7.2004) tai sitä uudempien moottoripyörien moottoria ja pakoputkistoa saa muuttaa vain sellaisilla osilla, jotka on testattu pakokaasupäästöjen ja melun osalta direktiivissä säädetyllä tavalla. Varaosakatalysaattorin ja äänenvaimentimen tulee olla kyseiseen moottoripyörämalliin hyväksyttyjä ja e-merkittyjä. Tehorajoituksia ei tällöin ole lainkaan!
B. Euro 1-tasoiset ja muut kuin tyyppihyväksytyt moottoripyörät
Moottorin teho saa viritystoimenpiteiden seurauksena kasvaa enintään 20 % verrattuna alkuperäiseen tehoon. Vaihtoehtoisesti moottorin teho saa kasvaa enintään kaksinkertaiseksi, jos moottoripyörän omamassan ja viritetyn moottorin tehon suhde ei ylitä 0,30 kW/1 kg.
Riippuu alkuperäisestä teho/painosuhteesta, mikä rajoituksista tulee ensimmäisenä vastaan. Käytännössä sporttipyöriä koskee 20 % sääntö, kun taas custompyöriä koskee teho/painosuhteeseen perustuva rajoitus. Sellaisissa moottoripyörissä (kuten sivuvaunu-Ural), jotka ovat alunperin painavia ja joissa alkuperäinen moottorin teho on pieni, tulee ensimmäisenä vastaan vaatimus siitä, että teho saa enintään kaksinkertaistua.
Tehovaatimusten toteennäyttäminen tapahtuu dynamometristä saadulla mittaustuloksella. Jos tehoa kasvatetaan iskutilavuutta tai puristussuhdetta muuttamalla, tehon katsotaan kuitenkin kasvavan samassa suhteessa kuin iskutilavuus tai puristussuhde kasvaa. Tällöin ei dynamometrimittausta tarvita. Huom: tämä tehon osoittamista koskeva sääntö ei koske koko moottorin vaihtoa! Tällöin muuttuu useimmiten moni muukin asia kuin iskutilavuus tai puristussuhde.
2. Pakokaasupäästöt
A. Tyyppihyväksytyt moottoripyörät, joissa on katalysaattori
Varaosakatalysaattorin tulee olla e-hyväksytty kyseiselle ajoneuvolle. Jos moottoriin tehdään lisäksi muita muutoksia, pakokaasupäästöt on mitattava direktiivissä säädetyllä tavalla joko akkreditoidun tutkimuslaitoksen tai hyväksytyn asiantuntijan toimesta.
Todennäköisesti Suomessakin tullaan jatkossa tekemään moottoripyörien pakokaasupäästömittauksia, ainakin Ekokat on niitä viime vuosina pienessä määrin tehnyt. Hyväksytyn asiantuntijan statuksen hakeminen ei ole mahdottoman raskas prosessi, joten byrokratia tuskin on este mittausvaltuuksien saamiseksi.
Joihinkin moottoripyörämalleihin on saatavilla esimerkiksi turbosarjoja, joille valmistaja antaa vaatimustenmukaisuustodistuksen pakokaasupäästöjen ja melun osalta. Ellei muutossarjalle ole saatavilla vaatimustenmukaisuustodistusta, sellainen on hankittava itse. Käytännössä tämä merkitsee, että katalysaattorin ja äänenvaimentimen on oltava e-merkittyjä ja pakokaasupäästöistä on esitettävä vähintään hyväksytyn asiantuntijan todistus. Lisäksi katsastuskonttorilla mitataan melu kuten jäljempänä esitetään.
B. Moottoripyörät, joissa ei ole katalysaattoria
Muiden kuin tyyppihyväksyttyjen moottoripyörien pakokaasupäästöt mitataan katsastuskonttorilla. Myös sellaisten tyyppihyväksyttyjen pyörien, joissa ei ole katalysaattoria (Euro 1-taso), päästöt mitataan katsastuskonttorilla. Ennen 1.1.1991 käyttöönotetuilla moottoripyörillä ei ole alunperinkään ollut päästövaatimuksia, joten niissä mittausta ei tarvita lainkaan. Aikavälillä 1.1.1991 - 16.6.1999 käyttöönotettujen moottoripyörien raja-arvot ovat CO 4,5 % ja HC 1000 ppm. 17.6.1999 tai sen jälkeen käyttöönotettujen moottoripyörien, joissa ei vielä ole katalysaattoria, raja-arvot ovat CO 3,5 % ja HC 600 ppm.
SMOTO:n ja MMAF:n omien mittausten perusteella tiedämme, että jos moottori on kunnossa ja seossuhde hyvin säädetty, melkein mikä tahansa pyörä läpäisee yllä mainitut raja-arvot. Muun ohella eräs vm. 1947 Harley Knucklehead olisi läpäissyt ne ongelmitta.
3. Melutason rajoittaminen
A. Tyyppihyväksytyt moottoripyörät
Tyyppihyväksytyn moottoripyörän äänenvaimentimen tulee olla tyyppihyväksytty ja e-merkitty (paitsi siinä tapauksessa, jossa tarvikevaimentimen hyväksyntä on myönnetty ennen e-merkintäpakon voimaantuloa).
Tyyppihyväksytyssä moottoripyörässä on ns. valmistajan kilpi, johon on merkitty valvonta-arvo (dB(A)) melulle. Mittaustulos ei saa olla enempää kuin 5 dB(A) korkeampi kuin valvonta-arvo. Mittaustapa on jäljempänä kuvattu staattinen mittaus. Valvonta-arvo on pyöräkohtainen. Se on tyyppihyväksynnän yhteydessä mitattu staattisella testillä pyörästä, joka on läpäissyt ohiajomittauksen.
On epäselvää, mitä tapahtuu sellaisessa tilanteessa, jossa tarvikeäänenvaimennin on asianmukaisesti hyväksytty ja E-merkitty, mutta katsastuskonttorilla (tai tienvarressa) mitattu melutaso ylittää valvonta-arvon enemmän kuin 5 dB(A). Periaatteessa näin ei pitäisi tapahtua, mutta omien mittaustemme perusteella tuo 5 dB(A) toleranssi voi joutua koetukselle jo alkuperäisilläkin pakoputkilla.
B. Muut kuin tyyppihyväksytyt moottoripyörät
Meluvaatimusten täyttyminen voidaan osoittaa mittaamalla. Äänenvaimentimen E-merkintää ei vaadita (toki sellainenkin kelpaa). Ensisijainen mittaustapa on ns. staattinen mittaus, joka voidaan suorittaa kaikilla katsastuskonttoreilla. Mittauksen aikana moottorin kierrosluvun on vastattava 1/2 maksimitehon kierrosluvusta, minkä jälkeen kaasu käännetään nopeasti täysin kiinni. Desibelimittari sijoitetaan 0,5 metrin päähän pakoputkesta 45 asteen kulmaan. Jos staattisen testin raja-arvo ei ylity, moottoripyörä hyväksytään muutoskatsastuksessa. Raja-arvot ovat:
Ennen 1.1.1992 käyttöönotetut moottoripyörät (yli 175 cc) 106 dB(A)1.1.1992 tai sen jälkeen käyttöönotetut moottoripyörät (yli 175 cc) 103 dB(A)
Jos staattisen mittauksen raja-arvo ylittyy, peli ei välttämättä ole vielä menetetty, vaan siirrytään toissijaiseen mittaustapaan, ohiajomittaukseen. Siinä ajetaan rauhallisesti viivalle, jonka kohdalla kaasu avataan kokonaan ja kiihdytetään 20 metrin matka, jonka jälkeen kaasu suljetaan täysin. Mittaus tapahtuu 7,5 metrin etäisyydeltä sivusuunnasta ja molemmilta puolilta. Jos ohiajotestin raja-arvo ei ylity, katsastus hyväksytään huolimatta siitä, että kohdassa 1. mainitun staattisen testin raja-arvo ylittyisikin. Uuden lain mukaan raja-arvo ohiajotestille on kaikki laissa mainitut seikat huomioon ottaen pyörän käyttöönottoajankohtana sovellettu ohiajotestin raja-arvo + 5 dB(A):
Ennen 1.1.1992 käyttöönotetut moottoripyörät (yli 500 cc) 91 dB(A)1.1.1992 - 30.9.1995 käyttöönotetut moottoripyörät (yli 175 cc) 87 dB(A)1.10.1995 tai sen jälkeen käyttöönotetut moottoripyörät (yli 175 cc) 85 dB(A)
Jos staattisen testin raja-arvo ylittyy, mutta ohiajotestin raja-arvo ei ylity, suoritetaan uusi staattinen testi, jonka tulos kirjoitetaan rekisteriotteelle ja se toimii valvonta-arvona tien päällä. Jos ohiajotesti menee läpi, staattisen testin tulos saa olla mitä vain.
Ohiajotestin saa uuden lain mukaan suorittaa myös katsastuskonttorilla, mutta kaikilla konttoreilla ei ole tarkoitukseen soveltuvaa mittausaluetta. Lisäksi sen voi tehdä hyväksytty asiantuntija, MMAF tulee hakemaan valtuuksia tehdä myös melumittauksia.
On huomattava, että moottoripyörä voidaan kopterilain ohella hyväksyä myös alkuperäisen käyttöönottoajankohtansa vaatimuksilla. Tällä on merkitystä lähinnä ennen 1.12.1957 käyttöönotettujen moottoripyörien osalta, jolloin meluvaatimus oli yksinkertaisesti "tehokas äänenvaimennus".
Muutoskatsastusvelvollisuus
Jos moottorin teho ei kasva enempää kuin 10 %, moottorin muutoksia ei tarvitse muutoskatsastaa.
Jos moottoripyörään vaihdetaan siihen tarkoitettu E-merkitty varaosakatalysaattori tai äänenvaimennin, sitä ei yksinään tarvitse muutoskatsastaa. Jos samalla tehdään muita muutoksia, joiden seurauksena teho kasvaa enemmän kuin 10 %, on muutokset katsastettava.
Kaikki muut moottorin ja pakoputkiston muutostoimenpiteet on katsastettava.
Sovellettavat lainkohdat
Liikenne- ja viestintäministeriön asetus L-luokan ajoneuvon korjaamisesta ja rakenteen muuttamisesta 3 ja 16 §
Liikenne- ja viestintäministeriön asetus kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen sekä nelipyörien rakenteesta ja varusteista liite 2 kohdat 28 ja 37
Jack:
tyhmä kyselee taas kun ei aina ymmärrä:
tämä kohta: Ennen 1.1.1992 käyttöönotetut moottoripyörät (yli 500 cc) 91 dB(A)
Tuleeko tässä nyt muutos antiikkihärveleiden ääneen, vai mennäänkö sillä mitä ennenkin on ollut, eli esim. 20-lukunen raaseri saa pöristä niinkuin ennenkin, vai tuleeko tuo 91 db(A) koskemaan niitäkin?
Jack
Tuusulan T-Bone:
Vuoden 1926 laissa on vaatimus tehokkaasta äänenvaimennuksesta. Uudet säännöt soveltunevat siitä eteenpäin. Eikös Jackilla ole 1925 peli...? ;)
Jack:
;D jep 1925...
mutta tarkennan, jos vaikka joku on yhtä pöhkö kuin minä. APU2 myötä 1926-1.1.1992 desibeliraja nyt siis 91. -kö?
Eli jonkun 40-lukusen omistaja ei pääse inttämään foneista.
Jack
Tuusulan T-Bone:
Fonirajat tulivat 1.12.1957 ja olivat voimassa 1.1.1971 saakka. Sitä ennen oli vain vaatimus "tehokkaasta äänenvaimennuksesta".
Lakiinkin (2 §) kirjattu periaate on, että moottoripyörän pitää muutoskatsastuksessa täyttää joko käyttöönottoajankohtanaan voimassa olevat vaatimukset tai uuteen lakiin kirjatut vaatimukset. Näin ollen muutoskatsastukseen voi tuoda todistuksen, josta käy ilmi, että aikanaan vaadittu foniraja-arvo alittuu. Jos sellaisen jostain saa. Käytännössä tuo 91 dB(A) on minun ymmärrykseni mukaan lievempi vaatimus kuin 84 fonia (testimenettely on jokseenkin samanlainen).
Aikavälillä 1926 - 1.12.1957 käyttöönotetuissa riittää jatkossakin "tehokas äänenvaimennus". Mitä se sitten tarkoittaakin, en osaa sanoa. Ainakin jotain rojua putkissa pitää olla. Myöskin alkuperäistyylinen "kaupunkisoundi/maantiesoundi"-venttiili kelpaa, koska se kelpaa alkuperäisenäkin.
Pakoputken vaihtamista uuteen alkuperäiseen ei tarvitse muutoskatsastaa.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu