2009 MP-näyttelyssä muunnelluille pyörille on varattu oma halli numero 4 messukeskuksen toisessa kerroksessa. MMAF:n osasto (4d11) on tämän rakennettujen pyörien hallin keskeisellä paikalla. Tässä jutussa kuvattu ahdettu Jawa tullaan myös näkemään MMAF:n osastolla.Omituinen taitaja Mäntästä
Janne Leimanin nelitahti-Jawassa ei oikeastaan ole mitään uutta, mitä ei olisi keksitty jo kauan sitten. Tosin ei siinä ole mitään tarpeetontakaan. Paitsi ehkä rakentaessa on ollut tavallista enemmän haastetta saada nuo kaikki osat toimimaan yhdessä siten, että pyörä olisi nopeakulkuinen, ajo-ominaisuuksiltaan hyvä ja täyttäisi maantieliikenteeseen tarkoitetun ajoneuvon lainsäädännölliset vaateet.
Ei siis riitä että on ”kivoja osia” tallin nurkassa ja taito hyppysissä. Pitää olla myöskin kunnossa olevat suhteet viranomaisten suuntaan ja taito ottaa huomioon lainsäädäntö ja sen suomat mahdollisuudet ettei tule tehtyä pelkkää näyttelyesinettä joka, sivumennen sanoen, on moottoripyörien rakentelukulttuurissa jossain määrin nostanut päätään. Kyllähän esine voi olla kaunis, mutta jos se sopii vain olohuoneen koristeeksi tai näyttelyständin vetonaulaksi on jokin varsin tärkeä osa-alue jäänyt huomioimatta. Vai onko kyse vain henkisestä laiskuudesta?
JL Meccanica Jawa 500
Jawan rakentaminen alkoi joskus -90 luvun alussa, ajatuksesta tehdä perinteinen Cafe Racer. Yksisylinterinen nelitahtikone oli suunnitelmissa alusta asti. Japsien koneet kiinteine laatikkoineen eivät istuneet kuvaan ja brittien vanhat paukuttimet tuntuivat toivottoman tehottomilta. Nykyään saa jo esimerkiksi Manxin tai G50:n yli 60 hevosvoimaisena uustuotanto versiona. Hinnat näille ovat tosin 20 000 euron luokkaa, saman tehoisen Jawan saa Speedway tarvike Kortelaiselta Pirkkalasta murto-osalla tästä.
Kun hollantilainen Jan Honee kilpaili juuri niihin aikoihin ahdetulla Jawa-pohjaisella kiihdyttimellä, syntyi ajatus lisätä suunnitelmiin mekaaninen ahdin. Se tehtiin lyhentämällä Volumexia 32 mm, että tuotto saatiin sopivaksi 500 cc:n koneelle. BSA:n Pre-Unit vaihdelaatikko ostettiin Hannu Kolmilta ja speedway Jawan kytkin Kaj Laukkaselta. Ensiöveto koneistettiin teollisuusosien aihioista.
Tekniikkapaketin ympärille taivutettiin sitten runko saumattomasta putkesta, ja soviteltiin siihen Marzocchin USD keula ja yksipuolinen takahaarukka. Jarruja on ollut käytössä monia versioita, eikä nykyinenkään yhdistelmä välttämättä ole lopullinen, eteenkin olisi mukava saada rumpujarru.
Muutama vuosi sitten lisättiin omaa tuotantoa oleva ilokaasujärjestelmä, toimivaa manuaaliventtiileillä kun ei ole -70 luvun jälkeen kaupan ollut. Tankkia, lokasuojia, satulaa ja muuta ulkoista ilmettä on muutettu vuosien kuluessa moneen otteeseen.
Pyörä valmistui kesäksi 1995, jonka jälkeen se on ollut joka vuosi ajossa. Tiheä huoltoväli on tosin viime vuosina rajoittanut ajamista. Jawa voitti Helsinki Bike Show '08 Street Fighter luokan. | 
Runko ja alusta: Runko on omavalmiste 25CrMo4 putkesta. Öljysäiliö etuputkessa. Marzocchi etuhaarukka jossa omavalmisteinen lokari hiilikuidusta. Takahaarukka muutettu Aprilian haarukasta. WP takaiskari.
Jarrut: Edessä Grimeca jarrusatula, EHM/omavalmiste jarrulevy ja Brembo pääsylinteri. Takana omavalmiste hydraulinen rumpujarru Magura pääsylinterillä.
Renkaat: Edessä Morad 3.50x17 vannekehä. Takana Morad 4.25x17 vanne.
Moottori: Jawa type 891 moottori, Dohc, 493cc, teho vakiona 53 hv / 8400 rpm, muutosten jälkeen ei ole mitattu. Puristussuhde laskettu 9.5:1. Kansi muutettu kahdelle tulpalle. Nokat ajoitettu hiukan lyhyemmälle overlapille.
Sähköt: Bosch magneetosta tehty laturi VaPe säätimellä. Sytytys Ignitech TCIP-4, N-D magneettianturilla, joka alkuperäisen magneeton paikalla.
Veto ja vaihteisto: Ensiöveto omavalmiste. Hydrauliseksi muutettu Jawa speedway kytkin. BSA Pre-Unit vaihdelaatikko jossa Slick Shift muutos ja lisäksi hiottu kytkentähampaita.
Kaasutin ja ahdin: DellOrto DHLB35 kaksikurkkuinen kaasutin. Lyhennetty Volumex ahdin, kiertotilavuus 700cc, ahtopaine 0.9bar (0.8:1 välityssuhteella). Omavalmiste ilokaasujärjestelmä manuaalisilla venttiileillä, käyttö kytkinkahvan alla olevalla vivulla.
Pakoputki: 50mm:n AISI409 putkea jonka perässä lyhennetty Supertrappin megafoni.
Muuta: Tankki on Jawa kromiposki -60 luvulta. Satula omavalmiste.
Valmistaja: JL Mekaniikka on yhden miehen yritys, joka on toiminut epävirallisesti noin 20 vuotta ja päätoimena muutaman vuoden.
|
Jawan juuret ovat SaksassaYleisin moottoripyörämerkki 60-luvun Suomessa, Jawa on tuttu, varsinkin suurille ikäluokille, edullisena ja vaatimattomana käyttöpyöränä. Ehkä siitä johtunee ,että merkillä on varsin heikko maine kansan keskuudessa ja käytössä rikkoutuneet tai loppuun kuluneet yksilöt ovat saaneet pääosin maatua rauhassa latojen ja pihasaunojen seinustoilla.
Toki muutamia asianharrastajiakin löytyy, jotka innolla keräilevät ja entisöivät näitä jopa parempaan kuntoon kuin tehtaalta alun perin lähtiessään olivat. Varsinainen syy siihen, miksi näitä kaksitahtisia Jawoja Suomessa oli aikanaan niin paljon, löytyy kansan köyhyydestä ja sodan jälkeen, aina kuusikymmenluvulle asti vaikuttaneen, tuontisäännöstelylain määräykset. Vain Itä-Euroopasta sai tuoda ylellisyyshyödykkeitä, kuten moottoripyöriä, kohtuullisen vapaasti.
Jawalla on kuitenkin myös toinen historia menestyksekkäitten kilpapyörien ja niiden moottorien rakentajana. Speedway-kisoja seuranneet ovat varmaan huomanneet että Jawa-merkkisellä kalustolla on merkittävä osa tässä moottoriurheilumuodossa. Eikä ollenkaan vaatimaton. Myös maastossa ja asfalttiradoilla menestystä on ollut. Jawa elää merkkinä edelleen.
Pyörämerkin juuret pesivät Saksassa. 1902 valmistuivat Wanderedin tehtaalta ensimmäiset yksisylinteriset 300 – 400 cm3 nelitahtimoottoripyörät ja myöhemmin hieman isommat V-twinit. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tuotanto jatkui vuoteen 1929 asti Saksassa, jolloin Tsekkiläinen asetehtailija F. Janecek osti valmistuslisenssin ja tuotantolaitteet. Wanderedin valmistus Saksassa päättyi tähän mutta jatkui Janecekin tehtaalla Prahassa. Jonkin ajan kuluttua tuotteelle tuli nimiyhdistelmä Jawa.
Aluksi Jawan pääsuunnittelijana toimi englantilainen G-W Patchett, joka saikin aikaan menestyksekkäitä kilvanajopyöriä. Myös Villiersin lisenssillä valmistui kaksitahtisia pyöriä. Tehdas siirtyi vähitellen omaan suunnitteluun myös moottoreiden osalta, kun tsekkiläinen suunnittelija V. Sklenar suunnitteli kilpakäyttöön tarkoitetut mekaanisesti ahdetut 348 ja 498 -kuutioiset moottorit. Myös ahtamattomat versiot valmistettiin.
1945 Jawan tehtaat kansallistettiin ja siihen samalla sulautettiin myös muita merkkejä. Siviilipuolelle ei juurikaan valmistettu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta muita kuin pienitilavuuksia kaksitahtipyöriä. Kilpailupuolella sen sijaan nelitahtitekniikan kehitys jatkui menestyksekkäästi.
Lähdetiedot: Tekniikan Maailma, E. Tragatsch: Encyclopedia of Motorcycles, VMPK: Huimapyörä ja Motomatin omat arkistot.
Teksti: Matti Tahlo, Janne Tervola ja Janne Leiman.
Kuvat: Timo Muilu ja Janne Leiman
UUTISIA
